21.6.2016

Loma-ahdistusta

Viime viikkoina olen yrittänyt koota kesälomapalapeliä mielessäni. Missä olemme milloinkin, millä kokoonpanolla ja millä kulkuneuvolla. Uusperhelomillemme kalenteri asettaa tiukat aikataulurajat, mutta muuten kaikki on levällään. Myös mieleni on ollut asian suhteen palasina. Sillä jos jokin uusperheen haasteista on itselleni iso, se on yllättävää kyllä juurikin loma-ajat. Yritän suunnitella ja valmistautua niihin ajoissa etukäteen ja silti huomaan näin kesäkuun ylittäessä jo puolen välin, etten ole yhtään sen valmistautuneempi asiaan kuin helmikuussa. Ahdistus on puristanut rintaa ja on tehnyt mieli sulkea silmät koko todellisuudelta. Voisinpa kirjoittaa perheelleni lomavastaajaviestin, jossa ilmoitan palaavani takaisin taas elokuussa.

En ole aiemmin uskaltanut sanoa ääneen loma-ahdistustani, en oikein itselleni enkä juuri muillekaan. Mutta kun ties monetta kertaa valmiiksi pilalle menevä kesä kummitteli edessäni, päätin, että tänä vuonna on aika kokeilla jotain uutta. Selvittää syyt ahdistuksen taustalla ja korjata asia.

Suurimman peikon löytyminen ei ollut edes vaikeaa. Ensikesäni uusperheemme yhtenä aikuisena oli shokeeraava, olihan kontrasti aiempiin lomanviettotapoihini valtava. Ennen puolisoni tapaamista vietin villejä ja vapaita kesiä, milloin kävelin kevyesti Barcelonan kaduilla ja välillä kiersin Sisiliaa reppuselässä. Kun noiden vapauden ja seikkailujen täyttämien kesien jälkeen löysin itseni yhtenä kesälomallani tamperelaisesta lähiöstä remontoimasta perheelleni sadanneliön asuntoa, pysähdyin lohduttomaan itkuun. Yhtäkkiä kuvioon oli ilmestynyt rakkauden lisäksi pari lasta ja lapsiperheen arki sen kaikissa sävyissään. Sydämeni liekehti uudesta rakkaudesta, mutta muuten tunnelmani oli yhtä kylmä ja karhea kuin asuntomme tapeteista revityt seinät. Kysyin itseltäni, tätäkö todella haluan. Ja vielä kesältä. Etenkin lomalta.

En halunnut, mutta jäin. Samalla tulin jääneeksi mieleni rakentamaan olosuhteiden uhri -tarinaan ja annoin trauman heittää varjonsa vielä lukuisiin seuraaviinkin kesälomiin. Tuomitsin ne jo etukäteen epäonnistuneiksi ja elin ahdistukseni aina uudelleen ja uudelleen. Tänä vuonna alkoi vihdoin riittää ja päästin uhrimentaliteetistani irti. Heippahei, ei tule ikävä.

Sitten jatkoin asian kanssa syvemmälle sukeltamista päästäkseni vieläkin lähemmäs ydintä.


https://blackandwhiteshotsofnia.files.wordpress.com/2013/05/diver-photographed-by-jonathan-knowles-one-eyeland.jpg:
Kuva


Vaikka lomista piirretään etukäteen mansikoiden tuoksuisia ja merensinisiä kuvitelmia, tajusin, etten ole ainoa uusperheellinen, jolle pelkkä ajatuskin lomasta tuo tuskaisia hikipisaroita. Lomanvietossa jokaisella on omat halunsa ja tarpeensa ja uusperhekuviossa tilanne tuplaantuu. Aikatauluja asetettaessa yksi toivoo lapset luokseen ja toinen toivoisi juuri päinvastoin. On perinteiset juhannusjuhlat ja liuta kesähäitä sekä festivaaleja viikonloppuina. Kalenteripäivien sisältä löytyy toinen kerros toiveita. Juuri niihin lapsiperheviikkoihin pitäisi saada mahdutettua Lintsit ja Puuhamaat, Välimeren matka ja Varsinais-Suomi. Toiveissa on koko suvun tapaaminen ja toisaalta myös halu maata yksin kesämökin laiturilla järvellä uivaa silkkiuikkuperhettä ihastellen.

Tässä vaiheessa aloin päästä yhä lähemmäs ahdistuksen ydintä ja riskiä kesäloman epäonnistumiselle. Liialliset odotukset.

Olin jopa hieman huvittunut, kuinka paljon vaivaa olin nähnyt näiden liiallisten odotusten eteen. Etsinyt mahdollisia budjettiimme sopivia lentoja ja selaillut sopivia lähilomakohteita. Tutkinut Suomen kesätapahtumat Hangosta Ivaloon. Kerännyt uusia salaattireseptejä ja vertaillut erilaisia lasten aurinkorasvoja. Vasta nyt tajusin jotain vieläkin olennaisempaa, kuin yhtälön, jossa päivät eivät riitä toteuttamaan korkealentoisia tavoitteitani. Tajusin tekeväni tuota ajatustyötä kaikkien muiden äänellä paitsi omallani. Mietin mitä mieheni haluaa, mikä olisi vauvalle hyväksi, entäs isovanhemmat ja sitten miehen lapset. Asetuin mielessäni kaikkien läheisteni nahkoihin, vauvasta vaariin. Omassa mielessäni aloin kasvattamaan illuusiomaista toiveiden kakkua, josta jokainen ulkopuolinen tuntui haluavan oman palansa.

Nyt oltiin ytimessä. Olin laittanut kesäloman raikasta ja iloa tuottavaa ilmaa antavat happinaamarit kaikkien ympärilläni olevien ihmisten kasvoille. Mutta en itselleni. Ei ihme, että oli vähän ahdistanut. Kun haluaa hyvää muille ja tietenkin niille eroperheessä eläville lapsille, unohtuu helposti oma hyvinvointi ja se itsestä välittämisen taito.

Kohta on juhannus eikä minulla ole hajuakaan, mitä kesältä toivon. Olen vuosien jälkeen uuden kysymyksen äärellä. Kesän bucket list loistaa vielä siis tyhjyyttään, mutta heinänkorteni karttukoon lukuisilla lempeillä itseni huomioimisen hetkillä. Sillä täyttyy se uusperheissä herkästi tyhjentyvä saavi, josta arjessa ammennetaan rakkautta yli rajojen.

Samaa toivon sinulle, lukijani. Lempeää ja itsesi näköistä lomaa.

4 kommenttia:

  1. Me tehdään tytön kanssa aina to do-lista kesäksi (olen niiden maaninen mestari) mutta listassa komeilee siivouksien, itsensä loppuunkuluttamisen ym.sijasta rannalla oloa, puistoilua, mökillä käymistä, kukkien keräämistä, paljon ratsastusta, joskus jopa pitkään nukkumista. Sellaisia jotka eivät aiheuta kovin paineita ja ovat jopa toteutettavissa. Siitä tulee hyvä mieli :) elokuussa saa taas palata erilaisiin to do-listoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana idea, Jenni! Olen myös mestarilistaaja, joten tämä täytyy testata. Ja tosiaan yhdessä perheen kanssa, saa kuulla jokaisen aidon toiveen lomalle.

      Poista
  2. Olet asian ytimessä. Yhden stressikesän jälkeen päätin, että
    a) en organisoi miehen lasten lomia
    b) en suunnittele etukäteen mitään, minkä ei ole pakko olla etukäteen suunniteltu (kuten kahdeksan hengen etelänmatka)
    c) en toteuta typeriä ideoita (kuten kahdeksan hengen etelänmatka)

    Kyynistä? Ei minusta. Meillä kaikilla on mukavampaa, kun loma on lomaa ja välillä on jopa vähän tylsää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hymyn huulille tuoneesta kommentistasi, ei kyynistä todellakaan!

      Vaikka olen toiminut monesti toisin, uskon vahvasti, että tylsyys on monestikin hyvästä. Ja nyt kun mietin, niin aina lomatoiveita kysyttäessä kaikkien vastaus on jotakuinkin, että "kiva, jos vain oltais". Siis olemisen ja suunnittelemattomuuden kesä 2016, here we come!

      Poista