Välitilinpäätös: kuukausikulut Espanjassa

Sain edellisen postauksen myötä kyselyitä elämisen kuluista Espanjassa. Pysähdyin tekemään välitilinpäätöstä arjestamme, sillä yksi kylmä fakta ulkomaille muuttoon oli raha. Lähdimme Espanjaan sillä tavoitteella, että saisimme meille mielekkään ja arvojemme mukaisen elämäntavan toteutettua pienemmillä kuluilla kuin koti-Suomessa. Ja kun katson kuukausikohtaisia kulujamme, voin ilokseni huomata meidän onnistuneen tavoitteessa.

Vuokra (sisältää veden ja netin) 800 euroa

Ruoka (sisältää siivous- ja hygieniatuotteet) 250 euroa

Liikkuminen (junat ja bussit) 50 euroa

Huvit ja herkuttelu 200 euroa

Yhteensä 1300 euroa

Ihan koko totuus tämä summa ei perheemme kuluista ole, sillä tässä laskelmassa ei ole huomioitu esimerkiksi lentolippuja, matkavakuutusta eikä vielä saapumatonta sähkölaskua. Laskelma antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä, mitä perheemme arkimenot ovat olleet. Siitä on myös helppo huomata oman talousoppini peruspilari: pihistä ja panosta -budjetointi. Varat siis suunnataan sinne, missä niiden koetaan tuottavan eniten iloa ja pihistetään sieltä, mistä se vähiten kirpaisee.


Panostus: koti ja ruoka

Isoimmat kuluerät niin Suomen kuin Espanjan elämässämme ovat asuminen ja ruoka. Tässäkin laskelmassa asumisen ja ruuan muodostama summa on jopa 90 prosenttia kaikista kuluistamme. Ilokseni tässä on kuitenkin vielä tingittävää. Esimerkiksi asuntomme on meille liian iso, joten etsimme pienemmän syksyllä. Helsingissä viiden hengen perheemme asui 45 neliön kaksiossa ja se oli meille aivan täydellinen. Täällä kaksi kerrosta tupla suihkuineen on tuntunut turhalta. Toivonkin, että saamme pienemmän asunnon myötä kuukausittaiset asuntokulumme noin viiteen-kuuteensataan euroon kuukaudessa. Tavoite on optimistisen realistinen, mutta vaatii hieman metsästystä paikallisilta asuntomarkkinoilta.

Ruuan suhteen kulujen laskenta oli vaikein, sillä olemme tehneet ostoksia ripotellen monessa pikkukaupassa. Ostan hedelmät ja vihannekset pääosin luomulaatuisena kauppahallista, leivät leipomoista, maidon lähikaupasta ja veden kioskista. Kahvin käyn paikallisesta Stockan Herkusta ja pesuaineet bio-kaupasta. Sitten on vielä erikseen viini- ja juustokaupat, joista haemme herkkuja erityishetkiin. Mutta kun nämä yhdistetään tarjoushaukan luonteeseeni, saa perheen ruokamenot tiivistettyä reiluun kahteensataan euroon. Tämä ei onnistu minulta Suomessa, ei ainakaan samoilla laatukriteereillä. 

Kuva

Pihistys: liikkuminen, shoppailu & vauvan tarvikkeet

Koska olemme panostaneet hyvällä sijainnilla olevaan asuntoon, ruokaan ja ravintoloissa herkutteluun, on elämä tiukalla budjetilla edellyttänyt kukkaronnyörien kiristämistä jossain muussa kohdassa. Olemmekin säästäneet meille helpoimmista osuuksista eli liikkumisesta, shoppailusta ja vauvan tarvikkeista.

Meillä ei ole autoa, vaan kuljemme joka paikkaan kävellen tai julkisen liikenteen saattelemana. Autottomuus on meille ideologinen valinta ja koen sen myös ihanan helppona elämäntapana. Ei tarvitse miettiä autopaikkojen saatavuutta tai maksaa suuria vakuutusmaksuja. Tosin Espanjassa olen ensimmäistä kertaa miettinyt, toisiko auto elämäämme positiivista lisäarvoa, sillä se mahdollistaisi asumisen maaseudun rauhassa ja voisin saada kaipaamani merinäköalan meille sopivalla budjetilla. Mutta asiaa ehdottaessani mieheni totesi, että maksaa sitten vaikka ennemmin taksista kuin oman auton käytöstä. Eli loppuyhtälönä: a) emme hanki autoa ja b) pysymme julkisen liikenteen piirissä.

Ennen tämän talouskatsauksen tekemistä en ollut edes ajatellut, että shoppailu on meille eräänlainen säästökohde. Lukuun ottamatta kirpputoriostoksia, en harrasta shoppailua juuri Suomessakaan. Täällä olen kierrellyt kaupoissa poikkeuksellisen paljon, mutta olen tyytynyt ihastelemaan tavaroita kauppojen hyllyillä. Se on riittänyt estetiikan kaipuuseeni säästäen kiloja matkalaukussani sekä kolikoita kukkarossani. Lapselle olemme ostaneet parillakympillä ergonomiset kengät, pari t-paitaa ja miehelle puhkikuluneiden tennareiden tilalle uudet. Mutta siinä ne shoppailut taitavatkin olla.

Ja vielä ihan pakko mainita nuo vauvatarvikkeiden säästöt. Etukäteen nimittäin ajattelin, että tulen hankkimaan Espanjasta lapselleni ihania vaatteita ja muita mahdollisia tarvikkeita edullisesti. Mitä vielä, lastenvaatteet maksavat täällä mansikoita! Eivätkä arjen tarvikkeet ole yhtään sen edullisempia. Kauhistuin heti ensitöikseni lastenruokahyllyllä, yksi purkki maksaa helposti kaksi ja puoli euroa. Puhumattakaan vaipoista, joiden kappalehinta on ainakin ekologisemmissa merkeissä puolet enemmän kuin Suomessa. Olenkin ollut erityisen tyytyväinen siihen, että pakkasin kestovaipat mukaan. Pelkällä kestovaippojen käytöllä olen säästänyt arviolta useamman sata euroa muutamien kuukausien aikana. 

Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot

Välitilinpäätöksen loppuarviona todettakoon, että vuoden ensimmäinen puolikas oli kelpo kokeilu etelän elämästä pienehköllä budjetilla. Vanha sanonta pitää todellakin paikkansa eli ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Ja tähän kun lisää pienentyneiden menojen lisäksi kasvaneen elämänlaadun, voi sanonnan mukaella muotoon: ei ne tulot, vaan se elämänlaatu. Sillä mielialaa virkistäneen auringonvalon, yhteisen perheajan sekä kehoa ja mieltä hellivän ruuan tuomaa hyvinvointia ei voi mitata rahassa. Ja vaikka voisikin, sijoitus on varmasti parempi kuin minkään säästötilin korko tai osakesalkun arvonnousu. Mukavana lisäbonuksena tällä sijoituksella oli nopea tuotto, palaanhan Suomeen kesänviettoon terveempänä, pirteämpänä ja onnellisemmassa parisuhteessa kuin mitä marraskuussa Espanjaan saapuessani. Se on aika hyvin se.

Haluatko miljonääriksi? Osa 2: Miljonäärielämää minimituloilla

Haluatko miljonääriksi? on otteita siitä tarinasta, miksi Miljonäärimutsi on olemassa. Näkökulmia vastuullisuudesta ja vastuuttomuudesta. Valinnoista ja vaikeuksista. Matkasta, jossa uusperhearkea elävä kotiäiti raivaa tietä kohti sisäistä miljonäärimutsiaan. Ensimmäinen osa löytyy täältä.

****

Espanja on lottoajan kultakeidas. Ainakin niin voi päätellä kadunkulmia koristavista lottokioskeista ja kaduilla lottotikettejä myyvistä herrasmiehistä. Espanjankielen taitoni ei vielä taitu ymmärtämään täysin täkäläisen loton logiikkaa, mutta summat näyttävät isoilta ja ihmiset jaksavat jonottaa lottolippujansa. Jälleen kerran yhtä lottokojua ohittaessani mietin, mikä muuttuisi, jos perheeni voittaisi kymmeniä miljoonia euroja. Varmasti pidemmällä aikavälillä jokin, mutta juuri nyt tuskin mikään.

Raha on realiteetti ja ilman sitä eläminen on melko lailla illuusio. Väitän kuitenkin, että miljonäärielämää voi elää tulotasosta riippumatta. En olisi tätä ennen uskonut, mutta nyt elän elämäni rikkainta elämänvaihetta, vaikka tuloni ovat pienimmät viiteentoista vuoteen. Käytössäni ei myöskään puolison Visa vingu. Tilastokeskuksen tilastoissa perheemme taisi kuulua viime vuonna pienituloisten kastiin. (Pienituloisiksi lasketaan ihmiset, joilla on käytössään rahaa alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Vuonna 2013 pienituloisuuden raja kulki tarkistettujen tietojen mukaan 14 410 euron vuosituloissa. Se tarkoittaa noin 1 200 euroa kuussa.)

Miten pieni- tai edes keskituloinen sitten voi elää miljonäärin lailla? Kaikki lähtee siitä, että määrittelee ensin itselleen, mitä on miljonäärielämä. Minulle se näyttäytyy siten, että hän, joka saa tehdä haluamiaan asioita toivomallaan tavalla, on miljonääri.

Kun olin ymmärtänyt, mitä miljonäärielämälläni haen, oli aika konkretisoida se arjen asioiksi. Aloin miettiä, miten saisimme elettyä toivomaamme arkea olemassa olevilla taloudellisilla realiteeteilla. Minulle merkitykselliset valinnat liittyvät hyvään oloon, joista kolme tärkeimpää ovat perheaika, hyvä ruoka ja arjen estetiikka. Kun tähän vielä yhdistettiin rakkauteni auringon lämpöön, tajusin vastauksen löytyvän Suomen rajojen ulkopuolelta. Enää oli kysymys siitä, miten tartun härkää sarvista.

Kuva

Vajaan puolen vuoden Espanjassa asumisen jälkeen voin todeta, että arki täällä on todella mahdollistanut miljonäärielämän, vaikka monelta osin asioissa on kyllä vielä viilattavaa. Mieheni mahdollisuus etätyöhön on tuonut meille jossain määrin lisää perheaikaa, kun aamut ja illat eivät kulu työmatkoihin busseissa ja ratikoissa. Viikon ruuat ostan kauppahallista, josta saa kassikaupalla tuoreita hedelmiä, vihanneksia, juustoja, lihaa ja kalaa alle kahdellakympillä. Voimme myös joskus käydä syömässä ravintolassa, jossa kolmen ruokalajin lounaan saa kahdeksalla eurolla. Arjen kauneudesta nautin merenrantakävelyillä tai ostamalla kahdella eurolla kimpun neilikoita.

Matkalla miljonäärielämään ei vielä miljoonia tarvita. Sen sijaan itsetuntemusta tarvitaan ja sitä ei tuo edes mahdollisesti kohdalle osuva lottopotti. Miljoonat tai edes sadat eurot tilillä eivät tuo kenellekään vastausta siihen, mitä elämältä ja arjeltaan haluaa. Kun suunta on selvillä, tarvitaan hieman luovuutta ja uskallusta kokeilla. Siitä lisää myöhemmin.

Mutta nyt viikonlopun 7+3 lottiriviksi ehdotankin seuraavaa. Listaa seitsemän asiaa, jotka tuovat elämääsi tyytyväisyyttä ja hyvää fiilistä. Valitse noista kolme juuri sinulle tärkeintä asiaa. Jos oikein innostut, tee vielä jokeririvi ja mieti, miten voit lisätä noita asioita arkeesi.

Elämän vaihtuvista sykleistä, joita kriiseiksikin kutsutaan

Every 7 years consciousness changes. Every 11 years intelligence changes. Every 18 years lifestyle changes. It is the rule of the sun.

 

Näin sanoi Yogi Bhajan ja uskon hänen ja monen muun elämän sykleistä puhuneen sanaan. Sillä todellinen uskomus syntyy viimeistään silloin, kun  asia todentuu omassa elämässä. Itselläni seitsemän vuoden rytmi on osoittanut selkeät murrosvaiheet elämässäni. Muutoksen mahdollistaneet kriisit ovat osuneet vuosiin 2002, 2009 ja 2016 - hei kappas, viimeisinhän on juuri nyt!

 

Vaikka meidän on helppo tunnistaa kriisivaiheet kipuilusta ja elämänmyrskyistä, koen murrosvaiheideni olevan paljon fyysisiä muutoksia pidempiä. Lopulta se ikävältä tuntuva ja näkyvä kriisi on osoittautunut syklin viimeiseksi draamankaareksi ja tunnerikkaaksi loppukohtaukseksi ennen siirtymistä seuraavaan lukuun. Tai ehkä koko kirjasarjan uuteen teokseen.

 

Koko kevään ja oikeastaan jo viime syksystä lähtien, keho ja mieli ovat olleet puhdistusprosessissa. Mitä lähemmäs draamanhuippu on tullut, sitä kokonaisvaltaisemmaksi kriisi on muodostunut. Alitajunnalla on ollut valtava työ omalla tontillaan ja unimaailmani on ollut tavallistakin aktiivisempi. Kevään unissa olen elänyt menneet seitsemän vuotta, ja välillä tuntuu, että jopa menneet seitsemän elämääni. Entiset työpaikat, deitit ja jo unohtuneet muistot ovat vilahdelleet erilaisissa muodoissaan öisissä tarinoissa. Vaikka olisin nukkunut pitkään ja hyvin, aamuisin olen ollut todella väsynyt, aivan kuin pitkän fyysisen rasituksen jäljiltä.

 

 

Kuva: Kadir Asani

 

 

Menneenä viikonloppuna myös kehoni antoi merkin omasta osuudestaan kriisini edistämiseksi. Olennaisen oivalluksen jälkimainingeissa alkoi kuin tyhjästä valtava pahoinvointi, päänsärky ja koko kehon vallannut särkytila. Aina en osaa olla kivusta kiitollinen, mutta nyt olin. Jes, kipua ja suorastaan oksettavaa pahaaoloa! Tervemenoa kaunis, vanha kuona ja tervetuloa puhdas tyhjyys.

 

Aivan kuten fysiikan laissa tyhjällä on taipumus täyttyä, elämän murroskohdissa syntyvä tyhjyys täyttyy aina jollakin uudella. Mitä se uusi sitten on? Aiemmissa kriisessäni olen ajatellut, että se on vastauksia kysymyksiin kuka olen tai mihin suuntaan haluan mennä. Olen tälläkin kertaa pyöritellyt kysymyksiä puhkikulumiseen asti, mutta myös ensimmäistä kertaa tajunnut, että minun ei tarvitse esittää kysymyksiä tai keksiä vastauksia. Olen oivaltanut, että kirkkaus koittaa, kun tarvittava puhdistustyö on tehty.

 

Nyt annan vain olla ja luotan. Sillä vastaus on jo olemassa, vaikken esittäisi kysymyksiä. It is the rule of the universe.