Elämän vaihtuvista sykleistä, joita kriiseiksikin kutsutaan

Every 7 years consciousness changes. Every 11 years intelligence changes. Every 18 years lifestyle changes. It is the rule of the sun.

 

Näin sanoi Yogi Bhajan ja uskon hänen ja monen muun elämän sykleistä puhuneen sanaan. Sillä todellinen uskomus syntyy viimeistään silloin, kun  asia todentuu omassa elämässä. Itselläni seitsemän vuoden rytmi on osoittanut selkeät murrosvaiheet elämässäni. Muutoksen mahdollistaneet kriisit ovat osuneet vuosiin 2002, 2009 ja 2016 - hei kappas, viimeisinhän on juuri nyt!

 

Vaikka meidän on helppo tunnistaa kriisivaiheet kipuilusta ja elämänmyrskyistä, koen murrosvaiheideni olevan paljon fyysisiä muutoksia pidempiä. Lopulta se ikävältä tuntuva ja näkyvä kriisi on osoittautunut syklin viimeiseksi draamankaareksi ja tunnerikkaaksi loppukohtaukseksi ennen siirtymistä seuraavaan lukuun. Tai ehkä koko kirjasarjan uuteen teokseen.

 

Koko kevään ja oikeastaan jo viime syksystä lähtien, keho ja mieli ovat olleet puhdistusprosessissa. Mitä lähemmäs draamanhuippu on tullut, sitä kokonaisvaltaisemmaksi kriisi on muodostunut. Alitajunnalla on ollut valtava työ omalla tontillaan ja unimaailmani on ollut tavallistakin aktiivisempi. Kevään unissa olen elänyt menneet seitsemän vuotta, ja välillä tuntuu, että jopa menneet seitsemän elämääni. Entiset työpaikat, deitit ja jo unohtuneet muistot ovat vilahdelleet erilaisissa muodoissaan öisissä tarinoissa. Vaikka olisin nukkunut pitkään ja hyvin, aamuisin olen ollut todella väsynyt, aivan kuin pitkän fyysisen rasituksen jäljiltä.

 

 

Kuva: Kadir Asani

 

 

Menneenä viikonloppuna myös kehoni antoi merkin omasta osuudestaan kriisini edistämiseksi. Olennaisen oivalluksen jälkimainingeissa alkoi kuin tyhjästä valtava pahoinvointi, päänsärky ja koko kehon vallannut särkytila. Aina en osaa olla kivusta kiitollinen, mutta nyt olin. Jes, kipua ja suorastaan oksettavaa pahaaoloa! Tervemenoa kaunis, vanha kuona ja tervetuloa puhdas tyhjyys.

 

Aivan kuten fysiikan laissa tyhjällä on taipumus täyttyä, elämän murroskohdissa syntyvä tyhjyys täyttyy aina jollakin uudella. Mitä se uusi sitten on? Aiemmissa kriisessäni olen ajatellut, että se on vastauksia kysymyksiin kuka olen tai mihin suuntaan haluan mennä. Olen tälläkin kertaa pyöritellyt kysymyksiä puhkikulumiseen asti, mutta myös ensimmäistä kertaa tajunnut, että minun ei tarvitse esittää kysymyksiä tai keksiä vastauksia. Olen oivaltanut, että kirkkaus koittaa, kun tarvittava puhdistustyö on tehty.

 

Nyt annan vain olla ja luotan. Sillä vastaus on jo olemassa, vaikken esittäisi kysymyksiä. It is the rule of the universe.