Työarjesta irrottautumisen taito

Keskustelessani ihmisten kanssa elämästä täällä Etelä-Espanjassa, toistuu puheissa yksi sana: elämäntapa. Espanjalainen ystävämme, joka loi uraa Madridissa, jätti työnsä ja palasi kotikonnuilleen Malagaan, koska täällä elämä on elämää, ei pelkkää työelämää. Olenkin alkanut kallistua siihen johtopäätelmään, että alueen vetovoima ei ole miellyttävässä ilmastossa, meren antimissa tai golf-kenttien viheriöissä, vaan elämän lempeydessä. Tavassa, jolla täällä suhtaudutaan elämään.

Vaikka mielikuva siestaa viettävistä espanjalaisista voi tuoda leppoisan ajatuksen paikallisesta elämästä, ei totuus ole niin ruusuinen. Työpäivät ovat pitkiä eikä esimerkiksi mahdollisuutta nauttimaani pitkään vanhempainvapaaseen ole olemassa. Korkean työttömyyden Espanjassa työpaikka ei ole itsestäänselvyys, mikä aiheuttaa stressiä niin työttömille kuin työpaikastaan kiinnipitäville työntekijöille.

Työarjesta osataan kuitenkin irrottautua, kun on sen aika. Aamulla kujilla kiirehtineet ja puhelimeen kiivaasti puhuneet bisnesmiehet ovat iltaisin täysin keskittyneinä lastensa leikkeihin leikkipuistossa. Tapas-paikat ovat joka ilta täynnä rentoutumaan saapuneita ystäväporukoita. Viikonloppuisin perheet kokoontuvat myöhäiselle lounaalle monen sukupolven voimin. Työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen näkyy onnistuvan luontevasti ainakin katukuvassa.

Perheen, ystävien ja arjesta irrottavan juhlan tuoma tasapaino työlle nähdään jopa niin tärkeänä, että osa työnantajista asettaa ne yksittäisen huipputuloksen edelle. Kun pääsiäisviikko alkoi, sulki läheinen luomuleipomomme ovensa. Luulin espanjankielen ymmärryksessäni olevan vikaa, kun he ilmoittivat olevansa viikon kiinni. Vuoden suurimpana sesonkina, juhlahumun keskeisimmällä sijainnilla! Mutta he tekivät sen juuri siksi - koska oli vuoden suurin karnevaali ja kadut täynnä väkeä. Kahvilan työntekijää lainaten: "Pääsiäisviikolla on liikaa asiakkaita, olisi kaoottista olla silloin auki. Sitä paitsi haluamme päästä itsekin juhlimaan perheen ja ystävien kesken."  Olin kommentista yhtä aikaa hämilläni ja ihastunut.

Kuva: Pinterest

Vaikka Suomessa puhutaan yhä enemmän työn ja perheen yhteensovittamisesta sekä hyvinvoinnin merkityksestä työssäjaksamisessa, on kulttuurissamme tiukassa ahkeran puurtamisen ihannointi. Moni uskoo, että kaksikymmentä minuuttia lisää työaikaa tuo lisää tulosta viivan alle. Hiljaisia ylityötunteja tehdään jo ennen työlainsäädännön muutoksia. Mutta entä, jos vallitseva kulttuuri ihannoisikin ihmisten täyttä elämää? Sen koko kirjoa: perhettä, ystäviä, luovuutta, terveyttä ja oppimista. Asioita, jotka saavat ihmiset hehkumaan ja jaksamaan myös haastavien aikojen yli. Töissä ja kotona. Toisiko se enemmän kaivattua tulosta, yksilöille ja yhteiskunnalle?

On mahdollista, että havainnointini on vain kapea ja väärintulkittu otos espanjalaisesta todellisuudesta. Harhaa tai totta, tarkkailu on saanut itseni kyseenalaistamaan uskomuksiani. Olenhan juuri tuon työtä ihannoivan kulttuurin kasvatti. Olen ollut nöyrä, kunnianhimoinen ja ahkera käsitteiden tuottavassa ja rapauttavassa merkityksessä.

Andalucialainen elämäntapa yhdistettynä hetkelliseen kotiäitiyteen on laittanut miettimään, miten tasapainoilen elämän eri osa-alueiden kanssa, kun asetumme taas aloillemme. Mikä on marssijärjestys, kun teen arjen valintoja työn, perheen ja hyvinvointini osalta? Miten yhdistän kunnianhimoiseen luonteeseeni lempeyden? Sillä kyse ei ole vain ympäröivästä kulttuurista, vaan myös omien rajojen tuntemisesta ja niistä kiinni pitämisestä. Haluan luoda elämälleni rajat, jotka ovat suotuisat niin perheelle, bisnekselle kuin omille intohimoilleni. Niiden rajojen sisälle mahtuu veressäni virtaava luterilainen työmoraali sekä hitaasti oppimani andalucialainen elämäntapa.