Kompassina kuolemanpelko

Tiedätkö sen tunteen, kun olet juuri saanut unelmiesi duunin tai rakastunut epätodellisen ihanaan tyyppiin? Ehkä olet saanut positiivisen tuloksen raskaustestiin pitkän odotuksen jälkeen. Siinä huuman ja innostuksen hetkellä tulee usein mukana pelko. Osaanko nyt kuitenkaan sitä työtä? Olenko unelmieni puolison arvoinen? Entä, jos tämä raskaus menee kesken?

Sain osani tästä pelon voimasta viikko lentokoneemme laskeutumisen jälkeen. Ensimmäisen viikon kuhertelin uuden kotikaupunkini kanssa, fiilistelin jokaista tuoksua ja väriä, auringonsäteen lämpöä ja meren kimallusta. Cafe con leche maistui täyteläisemmältä kuin maitokahvi ja mieheni näytti vieläkin paremmalta kuin koti-Suomessa.

Sitten iski maanjäristys. Marokossa ja mielessäni. Yhtäkkiä elämäni täällä oli muuttunut yksinäiseksi, kaupunki tylsäksi ja elämäni Malagassa merkityksettömäksi. Aloin pelätä, etten ikinä tutustu kehenkään ja saa täältä ystäväpiiriä, murehdin kuinka lapseni puheenkehitys hidastuu kahden kielen sekamelskassa ja iltaisin aloin pelkäämään yöllisiä murtomiehiä, jotka epäilemättä olivat iskemässä juuri meidän asuntoomme. Ja jotta pelkokokemus olisi ollut täydellinen, aloin pelätä myös kaikkien läheisteni kuolemaa, myös omaani. Ahdisti, itketti ja oli epämukava olo.

Jossain ahdistuksen hetkessä muistin. Kuolemanpelko on yksi elämänpelon muoto.

Kuva: Pinterest

Tajusin, että todellinen pelkoni on se, onko minusta oikeasti miljonäärimutsin elämään Espanjassa. Pelkäänkö elämää, jota juuri nyt haluan, tai ainakin luulin haluavani, elää? Pelkäänkö toteuttaa unelmani?

Näin sieluni silmin, kuinka pelko hymyili minulle virnistäen ja totesi, että vihdoin sä nainen hiffasit, mistä on kyse. Ison muutoksen kuuluu pelottaa. Olennaista ei ole pyristellä irti pelon tunteesta, vaan ymmärtää, mikä oikeasti pelottaa.

Kun löytää pelon ytimen, sitä voi käyttää kompassina. Pelko voi auttaa meitä elämän valinnoissa. Se voi neuvoa ottamaan muutosaskeleen, johon olemme valmiita. Uskon, että pelkoni tuli varmistamaan, olenko nyt ihan varma. Haluanko ottaa tämän stepin? Olenko vielä valmis toteuttamaan tämän unelmani?

Kyllä, kyllä ja kyllä. Vaikka pelottaa, haluan mennä uutta kohti.

Ja mitä elämääni Malagassa tulee, värit ovat hiljalleen palanneet kaduille ja auringonsäteet tuntuvat taas lämpimiltä. Murtomiehetkään eivät käyneet ja kaikki rakkaat ovat yhä elossa. Kahvi maistuu ihan vain kahville. Mies on onneksi edelleen komea.

Unelmasta taitaa olla tulossa arkea.