Ystävänpäivä sai miettimään, miten monta uutta ystävää äitiys on
tuonut elämääni. Raskauden aikana pelkäsin, että vauvavuodesta tulee
yksinäinen, eihän minulla ollut juurikaan muita samassa
elämäntilanteessa olevia ystäviä. Epäilin myös, että erilaisissa äitien
kohtaamispaikoissa vallitsee negatiivinen ilmapiiri
ja loka lentää. Mielikuvani perustui kai jollekin hataralle
klikkiotsikolle ja kahvipöytäkeskusteluille vauvapalstojen
lynkkausteksteistä.
Mitä vielä, vauvavuosi onkin ollut oikea ystävyyden runsaudensarvi. Äitiystävät, te olette olleet pelastukseni ja arjen henkireikä. Olen tavattoman kiitollinen jokaiselle kohtaamalleni uudelle ystävälle. Miten monta oppia ja näkökulmaa olenkaan saanut, olkapäitä joihin nojata, jaettuja ilon hetkiä ja riemastuttavia naurun remakoita. Olemme kohdanneet lapsivuodeosaston käytävillä, kahviloissa, toistemme olohuoneissa ja facebookin keskusteluryhmissä.
Lynkkaamisen sijaan äitien kollektiivit ovat näyttäytyneet monimuotoisuuden puutarhoina. Jokainen on mahtunut loistamaan sinne. Nuupahtaneita on nostettu ylös yhteisvoimin. Jokaisella on oma tapansa olla äiti ja jokaisen erilaista äitiyttä on kunnioitettu ja oman äitiuskon vahvistamiseen on kannustettu. Omaa äiti-identitettiä on saanut kasvattaa rikkaassa maaperässä, kun ympärillä on ollut lukuisia peilejä, joihin omia ajatuksia ja uskomuksia on voinut heijastella.
Mitä vielä, vauvavuosi onkin ollut oikea ystävyyden runsaudensarvi. Äitiystävät, te olette olleet pelastukseni ja arjen henkireikä. Olen tavattoman kiitollinen jokaiselle kohtaamalleni uudelle ystävälle. Miten monta oppia ja näkökulmaa olenkaan saanut, olkapäitä joihin nojata, jaettuja ilon hetkiä ja riemastuttavia naurun remakoita. Olemme kohdanneet lapsivuodeosaston käytävillä, kahviloissa, toistemme olohuoneissa ja facebookin keskusteluryhmissä.
Lynkkaamisen sijaan äitien kollektiivit ovat näyttäytyneet monimuotoisuuden puutarhoina. Jokainen on mahtunut loistamaan sinne. Nuupahtaneita on nostettu ylös yhteisvoimin. Jokaisella on oma tapansa olla äiti ja jokaisen erilaista äitiyttä on kunnioitettu ja oman äitiuskon vahvistamiseen on kannustettu. Omaa äiti-identitettiä on saanut kasvattaa rikkaassa maaperässä, kun ympärillä on ollut lukuisia peilejä, joihin omia ajatuksia ja uskomuksia on voinut heijastella.
Kuva: Pinterest |
Mikä äitien ystävyydessä on sitten erityistä? Sanoisin alastomuus. Jos katkonaisista yöunista huolimatta jaksaa kotona tsempata erilaisissa roolisuorituksissa ja lasten edessä olla vahva tukipilari, äitipiirien koontuessa roolit riisuutuvat kuin itsestään. Niissä saa olla rikkipoikkipaskana. Onnistumisen ilot jaetaan, oli kyse sitten katkenneesta korvatulehduskierteestä tai ensimmäisestä kerrasta synnytyksen jälkeen. Kun naisten kesken jaetaan arjen rutiinit ja intiimit asiat sekä sukelletaan ihmisyyden ja elämän luomisen syvimpiin luoliin, syntyy väistämättä merkityksellisiä kohtaamisia.
Olkoon tämä siis oodi äitiystävilleni. Ja kannustuslaulu teille, jotka etsitte äitien välistä ystävyyttä. Jokaisella äidillä pitäisi olla mutsiporukka, johon kuulua. Löydä oma heimosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti