Olen ollut viime aikoina melko lailla offline. Offlinella tarkoitan aikaa ilman nettiä, sosiaalista mediaa, pelejä tai
älypuhelimen käyttöä.
Huomasin jokin aika sitten kärsiväni digiähkystä enkä taida olla ainoa. Selatessani paikallisessa lehtikioskissa matkailulehtiä, tein havainnon, että offline on tällä hetkellä todellista luksusluokan bisnestä.
Perinteisemmistä hiljentymisretriiteistä tai vaelluslomista on siirrytty
matkoihin ja hotelleihin, joissa puhelin ei soi eikä internet toimi. Noilta matkoilta ei laiteta instagramiin tunnelmakuvia, ei twiitata nokkelasti maailman poliittisesta tilanteesta eikä vastata sähköposteihin. Kun
kaikilla, kaikkialla ja kaikkina aikoina on mahdollisuus olla
aktiivinen omissa digiyhteisöissään, on valtavirran aalto luonut uuden
luksuksen: paon
digimaailmasta. Ja
ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä maltaita.
Vaikka kysyntää offline-lomille näyttää olevan, digittömään irtiottoon
ei tarvita luksusluokan pakettimatkaa tai hotelliyöpymistä. Ei edes
vuosilomaa tai viikonloppuvapaata. Aloitin oman digilomani viettämisen arkisesti kotona. Mutta yllättäen kotiarki alkoikin ajoittain tuntumaan lukemiltani mainostekstien viiden tähden elämyksiltä. Olo oli alun vieroitusoireiden jälkeen huoleton ja keveä. Tutut jutut näyttäytyivät erityisinä. Tuntui kuin aistini olisivat tulleet entistä tarkemmiksi ja arkisista asioista oli tullut esiin uusia nyansseja.
Missä piilee offlinen taika?
Kokemukseni mukaan offlinen positiivisten vaikutusten ydin on läsnäolon lisääntyminen. En sano, että digimaailmasta lomailu tuo itsessään lisää läsnäoloa, mutta se varmasti lisää todennäköisyyttä. Luulin aiemmin eläväni täysillä hetkessä, mutta parin päivän offline-elämän jälkeen koin
silmieni edessä avautuvat ja korvissani kuuluvat asiat tarkemmin. Kyse oli pienistä hetkistä. Tarkkailin pilvimassan tanssinomaista liikettä.
Huomasin aamuteen höyryn. Kuulin joka tunti soivat kirkonkellot. Vaikka
olin aiemmin elänyt lukemattomia samankaltaisia hetkiä enkä tuolloinkaan ollut konkreettisesti netin äärellä, mieleni taisi sittenkin hapuilla digimaailman menossa. Vasta kunnon irtiotto
todella irroitti ajatukseni olemassa olevaan hetkeen.
Toinen digiloman tuoma oppi liittyy ajankäyttöön. En ole tajunnut, kuinka paljon aikaa sosiaalinen media ja kännykällä
surffailu on vienyt. En tiedä, onko kyse todellisesta säästöstä
minuuteissa vai tehokkuuden lisääntymisessä ja keskittymiskyvyn
paranemisessa. Sillä ei ole väliä, sillä jos jotain kaipaan, se on
lisää tunteja päivään. Offlinessa ehdin ongelmitta pestä pyykit, hoitaa
ruokaostokset, kokata ateriat ja leikkiä lapsen kanssa. Lisäksi
ehdin kirjoittaa ja opiskella espanjaa. Aiemmin olen ollut lastenhoitajan varassa sen suhteen, onko minulla silloin tällöin hetki aikaa
omiin harrastuksiini. Offline-elämä antoikin sitä ilman hoitojärjestelyjä ja vieläpä ilmaiseksi.
Ennen digilomaani mietin, olenkohan huomaamattani luonut itselleni elämän, josta puuttuu pala, jos en käytä nettiä tai ole aktiivisena sosiaalisessa mediassa. Vaikka
digimaailma oli soluttautunut omaan elämääni enemmän kuin uskoinkaan,
oli ilo huomata, että minulla on varaa olla offline. Elämäni merkitykselliset ihmissuhteet,
kiinnostuksen kohteet, arvovalinnat tai osaaminen voivat osin
toteutua digitaalisin keinoin, mutta poissaolo netistä ei poistanut
mitään olennaista.
Mitä offline-elämä on muuttanut - vai onko mitään?
Offline-elämän myötä digiminäni on paitsi valpastunut, myös ottanut askeleen
takavasemmalle. Huomaan
hakeutuvani yhä useammin katvealueelle, jossa digimaailma ei ole
läsnä. Luon arkeeni tilaa, jossa
digitaaliset palvelut eivät dominoi, vaan ovat tietoisesti
ja kohtuudella käytettyjä hyödykkeitä. En ole sulkemassa
Facebook-tiliäni tai ummistamassa silmiäni nykymaailman menolta ja
kehitykseltä. Haluan vain,
että digiaika pysyy elämässäni hyvin suoriutuneessa sivuroolissa.
Olen myös entistä laatutietoisempi digimaailman suhteen. Haen netistä ja sosiaalisesta mediasta minua sykähdyttäviä asioita sen sijaan, että se olisi vain pelkkä ajankäytön muoto. Nautin löytäessäni laadukkaita artikkeleita ja lukiessani lempiblogeja. Käytän arkeani aidosti
helpottavia appseja. Teen pinterest-hetkistäni
rentouttavia haaveilutuokioita. Osallistun keskusteluun
sosiaalisessa mediassa, kun koen, että minulla on siihen jotain
annettavaa.
Olen online ilosta, hyödyllisyydestä ja omasta tahdostani. En
tottumuksesta tai tylsien hetkien täyttämisestä.
Luit ajatukseni! Hyvä juttu! Tein juuri pari päivää sitten digiraivausta ja jätin jäljelle vain mukavat, iloa ja onnea tuovat blogit, fb-kamut ja appsit. Kännykkä on useimmiten kiva unohtaa äänettömälle jonkun takin taskuun ja olla offline. Nykypäivän suuri taito on asettaa digiaika sivurooliin ja käyttää ruutuja vain välineinä kohti mukavampaa ja läsnäolevampaa elämää.
VastaaPoistaDigiraivaus, vitsi miten hyvä käsite! Ehkä kyse on just osin tuosta, että digielämäkin kaipaa välillä siivousta siinä missä vaatekaappi. Digielämän KonMari :)
PoistaKosin lomalla jouduin tahattomasti offline-tilaan, kun nettiyhteydet olivat niin kalliit. Alkueroahdistuksesta selvittyäni ymmärsin, kuinka paljon aikaa vapautuu perheen yhteiseen keskusteluun, tähtien katseluun ja kuinka vähän osaan vastata poitsun jatkuviin kysymyksiin selvittämättä asiaa googlesta: Miten tulivuori toimii? Missä on lähin mannerlaatan reuna? Mitä kaikkea Hippokrates teki? Millä tavalla jumalia kunnioitettiin Kreikassa? Mikä kieli on lähimpänä kreikkaa? Ja siihen päälle kreikan jumalatarustot ja sotahistoria. Niistäkin kuitenkin selvittiin kirjoittamalla kysymykset lapulle ja perinteiseen tapaan hakemalla tieto kirjastosta palattuamme.
VastaaPoistaHieno kokemus, kiitos kun kerroit. Tuo keskustelujen laajeneminen ja syventyminen on varmasti ihan totta, kun ollaan offline. Siinä voi jopa syntyä väittelyitä ja positiivista haastamista ja pohdintaa, kun tieto ei löydy nappia painamalla.
PoistaTämä sinun blogisi - mikä löytö! Kirjoitat ihanasti, hyvistä asioista. Aivan kuin omia ajatuksiani pääsääntöisesti. Nämä jutut pitäisi tulostaa ja lueskella hitaasti paperilta teetä siemaillen (mua jotenkin ärsyttää lukea hyviä juttuja digitaalisesti - paperiversio tuntuu aidommalta 😅) kiitos tuhannesti! Näihin juttuihin tulen palaamaan monesti. Aurinkoista kevättä!
VastaaPoistaElina, ihana kun löysit tänne! Ja kiitos, kun jätit kauniin kommentin. Vaikka digiaika on mahdollisuuksia täynnä, niin paperissa on mullekin jotain erityistä, joka ei sähkönä ruudulta välity.
VastaaPoistaHyvää kevättä :)