2.1.2016

Vaurauden vuosi 2016

Vuosi sitten jäin vanhempainvapaalle. Odotin ensimmäistäni, uusperheemme kolmatta lasta. Ajatukseni oli, että olen vanhempainvapaalla enintään kymmenen kuukautta ja palaan sitten työhöni, kahdesta syystä. Ensinnäkin pidän työstäni suunnattomasti, toiseksi olin huolissani taloudellisesta selviytymisestämme.

Toisin kävi. Vuoden edetessä huomasin, että vähemmälläkin rahalla pärjää. Huomasin myös, että olin rennompi ja nautin elämästäni aiempaa enemmän. Olin yöheräilystä huolimatta jopa pirteämpi kuin ennen. Osasyynsä oli varmasti vauvakuplalla, jonne onnellisesti sukelsin. Mutta uskallan väittää, että kyse oli muustakin. Suuntasin arjen toimintoja yhä enemmän asioihin, jotka tuottivat minulle iloa. Rajallinen raha laittoi valitsemaan ne kaikista parhaimmat jutut ja vähemmän merkityksettömät kulut jäivät.

Ennen kaikkea aloin arvostamaan sitä, mitä minulla oli. Vauva-arki sai tajuamaan, miten suurta iloa rauhallinen kahvihetki, syksyn ruskan seuraaminen tai inspiroiva keskustelu voivat tuoda. Tajusin, mikä arvo ei-materialistisilla asioilla oli. Erityisesti ajalla ja vapaudella. Yhtäkkiä olin vapaa tekemään melkein mitä tahansa ja aikaani rajoitti ainoastaan vauvan hoitorytmi.

Yhdelle asialle elämässäni ei kuitenkaan tuntunut olevan tilaa. Kirjoittamiselle. Olen koko ikäni nauttinut kirjoittamisesta ja vanhempainvapaan aikana tunsin, kuinka vimma kirjoittamiseen kasvoi kasvamistaan. Koin, että vauvan kolmen vartin päiväunet eivät riittäneet kirjoittamisen aloittamiseen. Tätä "mulla ei ole aikaa kirjoittamiselle" -mantraa hoin mielessäni kevään ja kesän, kunnes jäin housut kintuissa kiinni ajatteluni rajoittuneisuudesta. Uskon nimittäin vakaasti omaan ja niin monen muun kokemukseen pohjautuen, että moni asia on toteutettavissa, jos sille antaa huomiota ja vaivannäköä. Samalla kuitenkin ajattelin, että minulla ei ollut aikaa kirjoittaa. Siis minulla, jolla oli liki totaalinen vapaus tehdä päivän aikana mitä halusin!

Tajusin olevani mielenkiintoisen dilemman äärellä. Aloin kysyä itseltäni kysymyksiä ja haastoin uskomuksiani. Ajankäytöstäni, tavoistani, asioista, joista innostun ja saan energiaa. Yhtäkkiä en miettinytkään enää, kuinka saan päiviini tauon kirjoittamiselle, vaan mietin aikaa ja vapautta kokonaisvaltaisemmin arjen onnellisuuden näkökulmasta.

Kuin taikaiskusta, ovet alkoivat avautua. Mielessäni. Tajusin löytäneeni jotain olennaista tavastani elää ja kokea tyytyväisyyttä. Olen löytänyt myös jotain uutta, joka mahdollistaa unelmieni toteutumisen. Aivan tarkkaan en tiedä mitä se on, ehkä jotain rohkeamman ajattelun ja maailman realiteettien tarkastelun välimaastosta.

Nyt aion olla kotiäitinä vielä vuoden. Aion viettää sen arjesta nauttien ja omia unelmiani toteuttaen. Olen nimennyt vuoden 2016 runsauden ja vaurauden vuodeksi, aion elää kuin miljonääri. Ei, emme ole voittaneet lotossa tai edes Ässä-arvassa. Olen kuitenkin onnistunut muuttamaan ajatteluani niin, että osaan toteuttaa toive-elämääni taloudellisista realiteeteista huolimatta. Olen päättänyt olla oman elämäni miljonäärimutsi.

Ai niin, se kirjoittaminen. No nyt on tämä blogi. Ajatteluni haastamiseksi, ideoiden ja oivallusten tallentamiseksi. Ainakin muistoksi vuodesta 2016.

 :
Kuva: Pinterest

6 kommenttia:

  1. Hienoa! Kotiäitiys voi avata silmiä juurikin noin. Silloin jos kaikki menee siinä mielessä hyvin, että jaksaa ajatella ja tehdä jotakin omaa, ihan itselleen vain, ottaa niistä ilon ja onnen hetkistä kiinni. Olisi ollut hienoa, jos itselläkin olisi voinut mennä tilanne jotenkin noin. Tosi huonosti nukkuneen lapsen äitinä ja pikkulapsiaikana lähes ilman turvaverkkoa eli lastenhoitoapuja, erikoisen loistavasta lapsen isästä, miehestäni, huolimatta, en siihen pystynyt - juuri selvisimme järjissämme kuitenkin. Sekin oli saavutus sinänsä. Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää elämässä tänä vuonna ja tulevinakin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi ja kauniista sanoistasi, ihan juurikin noin. Jokainen vauvavuosi on omanlaisensa, perheemme kaksosten vauva-aika on ollut hyvin erilainen kuin tämän kuopuksen. Silloin kyse oli isolta osin juuri tuosta hengissä selviytymisestä, nyt vauva on antanut vanhempiensa myös nauttia arjesta.

    Osin juuri rankan kaksosajan ansiosta osasimmekin valmistautua tähän vauvavuoteen eri lailla eli käytännössä laittaen rimat elämän jokaisella osa-alueella niin alas kuin mahdollista.

    Nyt tätä kokemusta rikkaampana ymmärrän myös vinkit, joissa suositellaan vauvan hoitamisen rinnalla panostamaan äidin hyvinvointiin ja heti perässä parisuhteeseen. Edes ihan pieninäkin arkisina juttuina. Helpommin sanottu kuin tehty, itsekin kantapään kautta oppineena...

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa! Jään mielenkiinnolla seuraamaan! <3 Itselleni äitiysloma(t) on ollut etenkin itsensä löytämisen aikaa. Matka jatkuu edelleen ja nyt odotan jo kolmatta. Päivätyö jäi mulla taakse jo 7-vuotta sitten esikoista odottaessa. Perustin yrityksen ja huumaannuin vapaudesta. Ihanaa matkaa ja vuotta 2016!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riina, tervetuloa! Ihan mahtava matka sinulla takana, kiitos kun inspiroit tarinallasi meitä muitakin :)

      Äitiysloma, ja jo raskaus, pysäytti todella itsensä äärelle ja antoi mahdollisuuden löytää uutta. Näin on mulle käynyt aiemminkin elämäntilanteiden muutoksissa, ehkä siksi rakastan murrosvaiheita.

      Hyvää tätä vuotta ja parhainta odotuksen loppusuoraa!

      Poista
  4. Mahtava oivallus tuo blogin nimi! Minäkin jään mielenkiinnolla seuraamaan blogiasi. Äitiys on muuttanut minuakin paljon juuri noiden elämän rikkauksien huomaamisessa. Tutustuhan minunkin blogiini! Terveisin Meilahdenmutsi 😊

    VastaaPoista
  5. Erika, luin hetkessä kaikki tekstisi, huippu blogi tällaiselle Helsinki-rakastajalle. Nyt tosin meillä on juuri muutto päällä, siitä lisää myöhemmin. Ymmärrän hyvin kuvailemasi kodin kaipuun ja kannatan lämpimästi kantakaupungissa asumista, täällä on ihania alueita. Viihdyn loistavasti Vallilassa, jossa nyt asumme. Kirjoitathan siitäkin joku kerta :)

    Niin ja lämpimästi tervetuloa seuraamaan blogia.

    VastaaPoista