30.3.2016

Valhe, joka muuttui todeksi

Viime syksynä tapahtui erikoinen tilanne. Olin käymässä eräässä pienessä helsinkiläisessä kivijalkamyymälässä. Oli arkinen aamupäivä eikä liikkeessä ollut muita asiakkaita. Juttelimme omistajan kanssa pitkään monenlaisesta: pienyrittäjän haasteista, Helsingin joukkoliikenteestä, huonekalujen verhoilusta ja elämistämme. En tuntenut naista, en ollut käynyt myymälässä aikaisemmin kuin ikkunaostoksilla.

Keskustelun seassa suustani lipsahti lause: "Asumme osan vuodesta ulkomailla". Sanoin lauseen aivan kuin se olisi ollut luontevin asia, jonka sanon. En edes harkinnut korjaavani sanojani, sillä ne sopivat suuhuni täydellisesti. Vasta liikkeestä poistuessani päässäni alkoi takoa ajatus, että mitä sä nainen menit just sanomaan. Et sä missään ulkomailla asu. Siinä vaiheessa olimme vasta varanneet kuukauden loman Espanjaan. Ulkomaille muutosta ei ollut tietoakaan.

Nyt kuukausien jälkeen mietin taas keskustelua ja näen sen uudessa valossa. Olen aiemmin selitellyt muuton toteutumista puolivakavissani sillä, että olihan minulla unelmakartassani ne naistenlehdistä leikkaamani kuvat palmuista ja sangriakannuista. Mutta entä jos kyse ei olekaan lehtileikkeistä? Ei varsinaisesti edes unelmistani tai toiveistani? Jos kyse onkin tuosta valheesta ja sen todellisuudesta minulle.

Onko tavoitteiden toteutumisen taika siinä, että saat sen, mitä olet? Tai ehkä vielä tarkemmin, saat sen, mitä päätät olla.

Alexander McQueen & Damien Hirst


Olen ollut tämän pohdinnan myötä pari päivää aivan pöllähtänyt. Vaikka olen jo vuosia viihdyttänyt itseäni erilaisilla selfhelp-oppailla ja lukenut Rhonda Byrneni, nyt vasta taisin tajuta jutun jujun. Aloin kelata elämääni taaksepäin ja löysin menneestä myös muita vastaavia tilanteita. Hetkiä, joissa olin etukäteen päättänyt elää tulevaisuuteni. Yksi sanoo, että kyse on vetovoimanlaista, toinen vannoo energioiden nimeen. Kolmas ajattelee, että saan kiittää silkkaa sattumaa, neljäs laskee kertoimet todennäköisyyksille.

Yksi asia on kuitenkin varma. Se, että tunsin jo asuvani ulkomailla, vaikutti toimintaani. Tein valintoja ja tekoja, joita en ehkä muuten olisi tehnyt. Ollessani täällä marraskuussa lomalla, aloin ottaa steppejä kohti vakinaisempaa asettumista Malagaan. Tein päätöksen Suomen kodin vuokraamisesta. Ilmoitus Oikotielle ja hups, asuntoomme oli löytynyt ihanat uudet asukkaat. Sovin treffit espanjalaisen vuokraisäntämme kanssa ja neuvottelimme keväälle vuokrasopimuksen. Tutkin kaupunkia lapsiarjen näkökulmasta, kiertelin leikkipuistoissa ja etsin edullisia vaippoja. Kuukauden loman aikana en käynyt yhdessäkään museossa enkä nähtävyyksissä. Elin elämääni kuin muut malagalaiset ikään.

Pikkuhiljaa kivijalkaputiikissa kertomani valhe oli todellisuutta. Kaikista edessäni olevista vaihtoehdoista olin valinnut ne, jotka veivät minua kohti tavoitettani, mielessäni ollutta todellisuutta. Samalla olin jättänyt valitsematta ne vaihtoehdot, jotka olisivat estäneet tai hidastaneet muuttoani Espanjaan. Tie ei ollut mutkaton ja vaati enemmän järjestelyjä kuin tämä kirjoitus ehkä antaa ymmärtää. Mutta kaikki kannatti. Varsinkin se valkoinen valhe.

5 kommenttia:

  1. Mä olen lukenut sen Byrnen tokan(?) kirjan, The Secret - Sankari. Olin vähän pettynyt siihen. Iloinen siitä, että sisälsi monia samoja oivalluksia joita olen itsekin tajunnut, mutta pettynyt esitettyihin tähtäimiin. Että vähästä pitäisi pyrkiä rahallisiin rikkauksiin, koska se on mahdollista. Tiedän sen olevan mahdollista, kokemusta on vuosien takaa, mutta kun se ei ole se ”The Juttu”. Ei se tehnyt kaiken vaivankaan jälkeen onnelliseksi. Noh, ehkä olen vaan jotenkin outo ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Byrne on ristiriitainen ja mielestäni hieman köyhästi perusteltua. Mutta viihdyttävää ja hyvin tuotteistettu, ehdottomasti. En itse asiassa tiedä, onko naiselta tullut nyt jotain uutta, mutta Voima on enemmän tätä tämän kirjotuksen teemaa.

      Olen ihan samaa mieltä, että sitten menee metsään, jos tavoittelee rahallisia rikkauksia vain rahan itsensä takia. Tai ehkä se ei mene metsään vaan paksun lompakon suuntaan. Mutta olennaista on juuri tuo mainitsemasi the juttu. Sen löytäminen ja omannäköisen elämän eläminen, on se rikkaus sitten mitattu kenellekin sopivimmalla mittarilla.

      Poista
  2. Hei tämä blogisi vaikuttaa ihan mahtavalta! Olen tosi iloinen, että löysin tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Oili, kun löysit. Ja vau, sulla on ihan mieletön blogihistoria! Respect. Ehdin lukea vain pintaraapaisun viimeaikaisia kuulumisiasi, mutta heti otin mukaan lauseesi: Vähemmän täydellisyyttä, enemmän kevättä. Se tulee olemaan mun viikonlopun motto :)

      Poista
  3. Ah, minäkin olen moista monesti miettinyt... :)

    VastaaPoista