Kun äiti uudet legginssit sai

Joskus kuulee sanottavan, että materia ei tuo onnea, mutta höpöhöpö sanon minä. Väsähtänyt ja naiseutensa kadottanut nainen lauletaan suosta kauniilla, tuoksuvilla ja silkinpehmeillä sävelillä.

 

Ennen lapsen saamista ajattelin, että minustahan ei tule sitä väsynyttä mutsia, joka tukka likaisena ja linttaan astuneissa tennareissa työntää rattaita pitkin kaupungin katuja. Näin, kuinka varaan aikaa hemmotteluhoidoille tai vähintäänkin päiväunien saattelemana saan hetken henkilökohtaiselle manikyyrille. Miten väärässä olinkaan.

 

Ja ennen kuin väärintulkinnat saavat vallan, korostettakoon, että mielestäni on erittäin ookoo, että väsähtäneet äidit kulkevat kaduilla juuri niin kuin itse parhaaksi katsovat. Olen usein itsekin raahautunut Alepaan hakemaan luumusosetta polvipussilliset sukkahousut jalassa ylisuuren villapaidan peittäessä kriittiset kohdat. Ja kyllä pienten lasten isätkin sieltä katukuvasta erottaa. Aika usein se on meillä ollut resupartainen faija, joka sinne lähikauppaan on mennyt risoissa farkuissa ja mustat silmäpussit vuosikymmenen väsymystä todistaen.

 

Palataan kuitenkin suosta ylös laulamiseen. Jossain vauvakuplan puhkeamisen vaiheessa sisälläni alkoi nousta toive freesimmästä fiiliksestä. Nainen äidin varjosta alkoi muistutella olemassa olostaan. Ja myönnetään se nyt rehellisesti, että me naiset rakastamme materiamaailman iloja. Kukat, korut, huulipunat, kynttilät - you name it. Jokaisella on jotain, mikä on omassa arjessa se naisellista hyvääoloa tuova juttu.

 

 

 

 

 

Olen kotiäidin urallani panostanut vaihtelevasti edellämainittuihin asioihin, mutta on kaksi asiaa ylitse muiden, jotka ovat saaneet oman fiiliksen hehkuvammaksi. Ensimmäinen naisellista turhamaisuutta hivelevä hankintani oli kauniit imetysliivit. Kullanvärisen satiinin ja mustan pitsin yhdistelmä on syötävän kaunis. Tuohon kauneuteen olen kietoutunut joka toinen päivä. Ja joka ikinen kerta liivien näkeminen, pukeminen ja riisuminen on tuonut sykähdyttävän ilon sisälleni. 

 

Parhaiten sijoitettu neljäkymmentä euroa, ehdottomasti.

 

Toinen ilon aiheeni ovat silmiä hivelevät legginssit, vai pitäisikö sanoa sääriäni sivelevät vesivärein maalatut kukkaköynnökset. Kun kauneus ja mukavuus paketoidaan samaan, on hyvä olo taattu. Legginssien onnellisuutta lisäävä vaikutus on testattu ääriolosuhteissa, sillä ostopäivän iltana lapsi sairastui flunssaan. Yön kuuntelin pienen tukkoista hengitystä ja aamu alkoi lapsen jäätävällä huudolla NenäFridan yrittäessä tehdä tehtäväänsä räkäisen nenän aukaisemiseksi. Siitä sitten erittäin aikaisen herätyksen päätteeksi uudet kukkaketo-legginssit jalkaan ja aamupalan laittoon. Tapahtui ihme! Sen sijaan, että olisin raahautunut keittiöömme jäätävänä zombina, pystyin vain ihastelemaan uusien housujeni heleitä värejä. Lanne lähti keinahtelemaan puolelta toiselle ja pyörähtelin tanssin tahdissa ympäri keittiötä kahvinkeittimen pulputtaessa tasaisesti taustalla.

 

Mieheni mielestä parhaiten sijoitettu neljäkymmentä euroa, ehdottomasti.