25.3.2016

Yksin juhlapyhänä - ja kuinka nauttia siitä

Oli joulu vuonna 2008. Makasin Antwerpenin merimieskirkon parvella sulkeutuneena makuupussini lämpöön. Join glogiä ja nautin belgialaisia suklaakonvehteja. Olin juuri käynyt saunassa ja yrittänyt keskustella saunaseuranani olleiden iäkkäiden belgialaisrouvien kanssa flaaminkielisesti. Ymmärsin, että joku oli kuollut, joko puoliso tai koira. En ollut aivan varma. Tämän keskustelun ja muut päivän tuntemukset tallensin päiväkirjaani. Oli elämäni ensimmäinen juhlapyhä yksin.
 
Ilman päiväkirjamerkintääkin nuo hetket olisivat jääneet elävästi mieleeni. Juhlapyhiin liittyy niin vahvoja kokemuksia ja perinteitä, että niiden rikkominen jää mieleen. Tuon joulun jälkeen olen viettänyt lukuisia juhlapyhiä itsekseni. Jouluja, juhannuksia, pääsiäisiä ja vappuja. Olen etuoikeutettu sikäli, että juhlapyhien viettäminen yksin on ollut oma päätökseni. Joskus kahdesta hyvästä paras valinta, joskus kahdesta huonosta vaihtoehdosta se vähemmän huono.
 
Vaikka olen tehnyt valintani omasta tahdosta, ei se tarkoita, etten olisi kokenut toisinaan myös yksinäisyyttä. Yksin vietetyt juhlapyhät ovatkin opettaneet paljon yksinäisyyden ja yksin olemisen erosta. Olen tajunnut, että yksinäisyyden kokemuksessa kyse ei ole lopulta fyysisesti ympärillä olevien ihmisten puutteesta, vaan jostain ihan muusta. Olen voinut olla yksin ja yksinäinen, mutta yhtä lailla olen kokenut yksinäisyyttä hetkissä, joissa olen ympäröity väenpaljoudella, jopa läheisilläni. Näistä kahdesta jälkimmäinen yksinäisyys on ollut paljon musertavampi kokemus.
 
 
Kuva: Mark Ryden
 
 
Tätä pääsiäistä vietän kaksin lapseni kanssa. Vaikka yksivuotiaan seura on parasta ikinä, tuntuu, että vietän pääsiäistä tavallaan yksin. Seuralaiseni ei vielä pääsiäisperinteistä perusta eikä huomaa eroa arjen ja juhlapyhän välillä. Aiemmasta poiketen, tällä kertaa pääsiäisen viettäminen kaukana perheestä ja ystävistä oli enemmän epäonnen summa kuin tietoinen valinta. Tarkoitukseni oli nimittäin matkustaa Suomeen perheeni luo, mutta suunnitelma muuttui, kun tuo samainen yksivuotias heitti puhelimeni kovalle kivilattialle. Sinne meni lentolippuihin budjetoitu neljäsataa euroa.
 
Olin pitkään harmissani tapahtuneesta, mutta nyt keskellä andalucialaisen pääsiäisfiestan viettoa koen, että sattumien summa oli lopulta onni. Ilman hajonnutta puhelinta en olisi saanut kokea elämäni upeinta pääsiäisviikkoa eli Semana Santaa. Jo viikon kaupungissa vallinnut karnevaalitunnelma sekä läpi illan ja yön kulkevat, toinen toistaan upeammin kynttilöillä ja kukilla koristellut pääsiäiskulkueet ovat näyttäneet pääsiäisenvietosta aivan uuden puolen.
 
Ilman puhelimen hajoamista olisin myös jäänyt vaille muistutusta siitä, miksi monella tapaa nautin yksin vietetyistä juhlapyhistä. Kun läheisten kaipuusta ja perinteisistä perhetraditioista päästää irti, tulee mahdollisuus omalle rauhoittumiselle, itsensä kohtaamiselle ja juuri omanlaisen juhlapyhän rakentamiselle. Koen, että mikään yksin vietetty sunnuntai, lomaviikko tai retriitti ei ole korvannut sitä kokemusta, jonka yksin vietetty juhlapyhä antaa.
 
Vaikka rauhoittuminen on ehkä suurin anti yksin viettämissäni juhlapyhissä, on tärkeää tehdä juhla myös itselleen. On surullinen, joskin epäilemättä yleinen ajatus, ettei itseä varten viitsi rakentaa juhlaa. Ajattelen aivan päinvastoin, juuri itseä varten juhla täytyykin tehdä! Kun pyhitää itselleen ja omille toiveilleen kokonaisen traditionaalisen juhlan, saa samalla lahjan, joka usein arjessa unohtuu. Silloin tulee huomioineeksi omat toiveet sekä saa rauhassa helliä ja kuunnella omaa kehoa ja mieltä. Juhlan järjestäminen itselleen on myös parasta lääkettä mahdolliseen etukäteen iskevään ahdistukseen tai yksinäisyyteen. Kun juhlaan valmistautuu miettimällä, mitä juuri itse haluaa pyhäpäiviin kuuluvan, siirtää ajatukset omiin toiveisiin ja asioihin, jotka tuovat itselle hyvää oloa.
 
 
mark ryden | Mark Ryden parte dall’immaginario iconografico delle fiabe e ne ...:
Kuva: Mark Ryden
 
 
Omissa juhlasuunnitelmissani panostan siihen kulloisenkin juhlapyhän asiaan tai traditioon, joka edustaa minulle eniten juhlaa ja sen erityistä tunnelmaa. Riippumatta joulunvieton väkimäärästä, minulle joulutunnelman tuovat glögi, suklaa ja aika lukemiselle. Pääsiäisenä haluan liikkua luonnossa, Suomessa tarkkailisin nyt kevään tuloa, täällä nautin merenrantakävelyistä yli kahdenkymmenen asteen lämmössä. Juhannuksena taas haluan kokea kesäyön valoisen taian sekä viileän valkoviinin.
 
Vaikka olen löytänyt yksin viettämistäni juhlapyhistä hyvän olon, uskon, että monelle se voi tuntua enemmän puukoniskulta kuin lahjalta. Jos olet viettämässä juhlapyhää yksin vasten omaa tahtoasi, hakeudu ihmisten seuraan. Kysy voisitteko tavata ystäväsi kanssa tai lähde ulos. Olen tavannut juhlapyhinä upeita persoonia ja kuullut tarinoita, joita en olisi koskaan kuullut, ellen olisi rohkaistunut lähtemään ulos. Oli ne belgialaisrouvat merimieskirkon saunassa. Eräänä juhannuksena Café Ursulan terassilla kohtasin amerikkalaisen pariskunnan, jotka luulivat minua kirjailijaksi. Korjasin virheen, josta seurasi kiehtova keskustelu suomalaisista kirjaklassikoista. Ja se brittiporukka, jonka seuraan sattumalta liityin eräänä uutenavuotena - mitkä bileet!
 
Tänään jatkan jo viikon kestänyttä pääsiäisen viettoani. Aukiolevasta ikkunasta kantautuu ihmisten puheensorina sisälle asti ja torvet kutsuvat jatkamaan juhlaa. Ohikulkevan soittokunnan musiikki on yhtä aikaa jylhän arvokasta ja riemuisaa. Jälleen uusi karnevaali-ilta edessä. 
 
***
Huomio kaikki taiteenystävät. Andalucían pääsiäinen paljasti myös sen, että Mark Ryden on kaupungissa ja syksyllä hänellä on täällä näyttely. Siinä jälleen yksi oiva syy vierailla Malagassa.

9 kommenttia:

  1. Olipa kiinnostava näkökulma juhlapyhiin! Tavallaanhan sinä otat ne haltuusi ja määräät itse niiden sisällön. Tällainen ajatus on mun silmissä jopa radikaali, hyvässä mielessä siis. Juhlapyhäthän "kuuluisi" viettää yhdessä suvun kesken. Hienoa, että sulla on pokkaa viitata kintaalla yleisesti hyväksytyille ohjeille ja tehdä hommasta itsesi näköistä.

    VastaaPoista
  2. Kyllä se taitaa vähän radikaalia olla. Varsinkin ulkopuolisten mielestä, itsestä se on tuntunut tosi luontevalta. Normista poikkeavuus tulee hyvin esiin siinä, että olen itse aikanaan saanut perustella valintojani, mitä ei tapahdu, jos vietät juhlaa perheen kesken. Kukaan ei kyseenalaista sitä, oli se kuinka onnellinen tai onneton valinta tahansa.

    Ja toisaalta traditioiden osalta olisi varmaan ihan hyvä välillä miettiä, miksi niitä juhlitaan usein samalla luutuneella tavalla ja voisiko niistä tehdä enemmän itsensänäköisiä, on sitten yksin tai yhdessä. Juhlapyhiin latautuu niin paljon menneiden muistojen ja kiiltokuvien odotuksia, että unohdetaan miettiä, mikä olisi just se meille tai minulle hyvä tapa nauttia juhlasta.

    VastaaPoista
  3. Tulin vastavierailulle ja luin kerralla koko blogin läpi, paljon tuli vastaan sellaista asiaa josta olen ihan samoilla linjoilla. Nyökyttelen täällä itsekseni.

    Vietin itse pääsiäisen perheen kanssa mutta juhlapyhät ihan kokonaan välttäen. Muslimimaassa ei kristillisiä pyhiä ole pakko huomioida jos ei huvita, ja minua ei useimmiten huvita... Pääsiäisestä kyllä sinänsä pidän, mutta en niin paljon kuitenkaan, että olisin sitä ruvennut tänne väenvängällä järjestämään. Lapsille olen luvannut pääsiäismunanetsinnän mutta päätin, ettei sitä ole mikään pakko suorittaa juuri pääsiäissunnuntaina. Täällä Sudanissa huomioidaan joka tapauksessa ennemminkin koptien pääsiäinen, jos sitäkään, ja se osuu tänä vuonna kai toukokuun alkuun - jos nyt siihen mennessä saisin pääsiäismunat piilotettua :)

    Pientä syyllisyyttä kannan mielessäni kyllä siitä, ettei lapsillamme ole kovin kummoista kosketusta perinteisiin juhlapyhiin. Mutta toisaalta olen oivaltanut, että se ei tarkoita sitä etteikö meillä perheenä olisi perinteitä. Omat perinteemme liittyvät aika vahvasti tähän kiertolaisen elämäntapaamme: meillä on esimerkiksi matkoilla omat juttumme ja toimintatapamme ja on jotenkin riemukasta huomata miten lapsetkin ovat alkaneet niitä ihan itsekseen omaksua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan pohdinnan perinteettömyydestä, huomaan itsekin, että lapsen kanssa suhtautuminen juhlapyhiin on saanut uuden kulman. Mutta kirjoitit hyvin, että teillä on omanlaiset perinteenne. Ja voihan asian nähdä niinkin, että annatte lapsillenne stressittömän juhlapyhäperinteen. Plus he saavat sitten aikuisina luoda omanlaisiaan perinteitä ilman, että lapsuudenperheen perinteet olisivat määrittelemässä niitä.

      Poista
  4. Heippa tännekin! Piti tulla vastavierailulle blogiisi ja palaan tänne mahdollisimman pian lukemaan kaiken mahdollisen, vaikuttaa nimittäin erittäin mielenkiintoiselta.
    Meillä täällä Thaimaassa ei vietetä muita pyhiä, kuin paikallisten Buddhaan liittyviä, joten aikalailla kaikki kirkolliset pyhät unohtuu. Mutta kun me ei kuuluta kirkkoon muutenkaan, niin se ei niin kovasti haittaakaan. Kyllä me tietenkin lapselle joululahjat annetaan ja niin pois päin, mutta nyt näyttäisi jopa aikuisten synttärit unohtuvan ;).
    Miljonäärimutsi nimenä muuten herätti mielenkiinnon ensimmäiseksi ja ajattelin, että mitä ihmettä... mutta ymmärsin pointin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Heidi, kun löysit! Tänne ovat kaikki Thaimaanrannan maalarit tervetulleita ;)

      Ja joo tää blogin nimi... Se on eräänä yönä keksitty työnimi ja sellaiseksi se lopulta jäi. Ehkä mun pitäisi avata "miljonäärielämääni" jonnekin välilehdelle, että vahvoja mielikuvia herättävä nimi ei karkoita ketään pois. Mutta toisaalta olen kyllä tykästynyt Miljonäärimutsiin ja siihen, että nimessä on sanoman lisäksi pilkettä silmäkulmassa.

      Poista
    2. Tosi hyvä ja vetävä on blogin nimi ja herätti munkin mielenkiinnon heti.

      Mä olen jonkun kerran joutunut oman blogini nimeä kommenteissa selittelemään, ainakin yksi lukija kuulemma alunperin piti nimeä suorastaan luotaantyöntävänä! Heh, mua se huvitti koska blogini nimi on omasta mielestäni niin selkeän humoristinen - vaikka toisaalta senkin on tarkoitus samaan aikaan herättää ajatuksiakin.

      Poista
  5. Sulla on kyllä tosi hyviä juttuja täällä! Peukutan kovasti.

    Minä / me ei olla muutamaan vuoteen vietetty yleisiä juhlapyhiä millään tavalla. Siis edes huomioitu mitenkään. Se on sopinut meille ja tuonut paljon iloa. Silloin tällöin joku ihmettelee moista. Vähän niinku että eihän noin voi tai saa tehdä. Kyllä voi, kun tekee vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just näin. Ja teillä on tosiaan taito elää just itsellenne sopivaa elämää, ihailen!

      Poista